Alanin Veppiloki

Kirjoita osoiteriville ainoastaan: clik.to/veppiloki

 



Pikalinkit

Sirkesalon muistokirja
Tatskat ja lävärit
Google hacking
Nettikalenterit
Bushin rukoustiimi
Uhreilta varastetaan
Tsunami linkit
Katastrofin aikataulu
Tsunami videot
Vakoile naapureitasi
Suomalaiset foorumit
"Olga" vaanii verkossa
Phishingiä vastaan
Phishing huijaukset

  • Muista s-postilla!

  •  

     

    >




    Eka viesti 05.03.2004

    Homeland Security Advisory

    This page is powered by Blogger. Isn't yours?


    maanantaina, maaliskuuta 29, 2004


    Lampaita uusissa vaatteissa

    -Mene ja etsi itsellesi uusi kevättakki ja housut, sanoi vaimo lauantaina.
    Joko taas on se aika vuodesta huokasin syvästi ja yritin olla niin kuin en olisi kuullut mitään.
    -Pistä ne sivuun. Mennään sitten yhdessä katsomaan, sanoi vaimo.

    Kertaakaan kuluneiden parinkymmenen vuoden aikana minun valitsema takki tai housut eivät ole kelvanneet rouvalle. Suhteemme alkuvuosina kävimme myymälöissä kovaäänistä väittely mutta nykyään hyväksyn minkälaisen halatin tahansa, jotta mitään riitaa ei syntyisi.

    Se on kuitenkin vaikeata sillä vaimo rakastaa vaatekaupoissa shoppailua. Vielä kertaakaan emme ole päässeet kaupasta ulos niin, että ensimmäinen sopiva asuste olisi paketoitu ja olisimme päässeet kaupasta pihalle. Kierros kestää useita tunteja ja useimmiten palaamme siihen ensimmäiseen kauppaan, mistä löytyi vaimon mielestä sopiva.

    Kaksi kertaa vuodessa tapahtuvasta vaateorgiasta on tullut yhä monimutkaisempi operaatio, joka joko päättyy siihen että kävelen myymälästä ulos tai sitten vain perherauhan vuoksi hyväksyn vaimon vaatevalinnan..

    Vaimon perustelut ovat joka kerta samat: minulla ei ole makua, hän päättää, koska hän myös hoitaa vaatteeni, minä en tunne materiaale ja ostaisin kuitenkin kaikista halvinta, jonka myös kaikki huomaisivat. En ole enää mikään nuorukainen. Minun pitää pukeutua ikäisieni tavoin ja olemattoman asemani mukaisesti jne, jne. Näin masentavaa todistustaakkaa on vaikea torjua myyjän silmien alla

    Lampaita
    Kokemuksista huolimatta tein lauantaina kierroksen keskustan rättikaupoissa ja ilahduin suuresti kun huomasin etten ole ongelmani kanssa yksin. Lauantai aamupäivällä oli jokaisessa myymälässä iso joukko ostoksille pakotettuja miehiä ja heidän topakolita vaimojaan. Repliikitkin olivat tuttuja:

    -Tuo ei sovi sinulle lainkaan.
    -Mitä oikein ajattelet.
    -Tuon saat kyllä hoitaa itse.
    -Sinä et ikävä kyllä ole enää mikään urheilijatyyppi.
    -Tuota en missään tapauksessa hyväksy.


    Tunsin suorastaan perverssiä iloa kun katselin kuumassa sovituskopeissa kypsyneitä miehiä ja heidän lammasmaista olemustaan. Taisin jopa hekotella ääneen kun sitten huomasin yksinäisen miehen kassalla maksamassa itse valitsemansa ostokset.

    Maanantaina sama kohtalo odottaa minua. Sen jälkeen kun vaimo on päässyt töistä, minua viedään kuin teuraspässiä narussa. Tällä kertaa olen viisaampi. En enää väitä vastaan. Mitä sillä on oikeastaan väliä? Pian tulee kesä ja vedän päälleni vanhat farkut ja kuluneen t-paidan. Niillä pärjää hyvin syksyyn kunnes tulee aika hankkia talvitakki.


    |