Alanin Veppiloki

Kirjoita osoiteriville ainoastaan: clik.to/veppiloki

 



Pikalinkit

Sirkesalon muistokirja
Tatskat ja lävärit
Google hacking
Nettikalenterit
Bushin rukoustiimi
Uhreilta varastetaan
Tsunami linkit
Katastrofin aikataulu
Tsunami videot
Vakoile naapureitasi
Suomalaiset foorumit
"Olga" vaanii verkossa
Phishingiä vastaan
Phishing huijaukset

  • Muista s-postilla!

  •  

     

    >




    Eka viesti 05.03.2004

    Homeland Security Advisory

    This page is powered by Blogger. Isn't yours?


    keskiviikkona, maaliskuuta 24, 2004


    Krouvari

    Tapasin eilen aamulenkillä vanhan tuttavani Krouvarin. Tapaamisen innoittamana etsimme rauhallisen kahvilan ja tilasimme cappucinot. Pakollisten jälkeen Krouvari huokasi, että ravintolakulttuuri on kuollut.

    -Enää eivät ihmiset tunne ruokalajeja, eivät tiedä kattauksesta mitään, eivät osaa pöytätapoja, eivät tunne viinejä, ruokajärjestystä, ruokajuomia.. luetteli tuttavani.

    -Ehkä vielä tulee aika, jolloin vanhat tavat nousevat kunniaan, yritin lohduttaa.

    -Eivät tule. Kun meistä aika jättää niin vanhat ravintolatavat ovat esillä korkeintaan Ravintolamuseossa, missä kukaan ei käy, murehti tuttavani.

    -Kaikki alkoi muuttua joskus 1970-luvulla kun suomalaiset vaurastuivat ja lähtivät etsimään muka uusia asioita Euroopasta. Suomalainen alemmuuden tunne ajoi ihmisiä Euroopaan. Ja mitä he toivat sieltä tullessaan, ranskanperunat.-Samanlaisia juntteja siellä oli kuin täälläkin. Vanhat hienot tavat alkoivat rappeutua kiivaassa tahdissa ja nyt kaikki on plastiikkia.

    Tuttavani latasi kaiken inhonsa ja vastenmielisyytensä sanaan plastiikkia.

    -Kaikki on plastiikkia. Kukaan ei enää tunne chattaria, venäläistä silliä, eivätkä ihmiset tiedä mitä eroa on ruoka ja jälkiruokalusikalla, eivät edes tiedä että on olemassa liemilusikoita. Meille on syntynyt sukupolvi joka osaa syödä ainoastaan pizzaa ja taco-leipää kovalla kiireellä.

    -Samalla ovat kadonneet vanhat arvokkaat hovimestarit, työnsä osaavat tarjoilijat ja vahtimestarit, kokeista ja kylmäköistä nyt puhumattakaan. Tänään ruoka väännettän purkista ja lämmitetään mikrolla. Ruoasta on tullut kaikkialla samalta maistuvaa mossutusta.

    -Kun minä aloitin ravintolassa 28 vuotta sitten, meillä oli asiakkaita paljon pieniä tuottajia, jotka toivat keittiöön tuotteensa joko päivittäin tai pari kertaa viikossa. Vallitsi osaamisen ilmapiiri. Kaikki olivat ylpeitä ammattitaidoistaan. Kokit ja kylmäköt jopa lauloivat töitä tehdessään. Nyt ei kukaan enää laula.

    -Silloin oli vielä olemassa aito lenkki tuottajien, tekijöiden ja ravintola-asiakkaiden välillä. Kun tämä lenkki katkeaa, katkeaa samalla napanuora tekemisen ja olemisen iloon, murehti tuttavani.

    Mitäpä tuohon voi sanoa. Tunnin keskustelun jälkeen tuttavani näki jo valoa tunnelin päässä. Eivät pizzan- ja tacoleivän purijat ehkä sittenkään ole ne, jotka määräävät kehityksen suunnan. Usko täytyy panna niihin, jotka jaksavat unelmoida ja murehtia. Näin päätimme ennen kuin erosimme.


    |