Veppiloki

tiistaina, huhtikuuta 27, 2004

Kotikaupungin kauppahalli on pelastettu. Koko kevään ajan käyty kädenvääntö hallikiinteistön omistajan ja hallikauppiaiden välillä on saatu kaikkien kannalta onnelliseen päätökseen. Hallissa on solmittu uudet vuokrasopimukset ja noin yksi kolmasosa hallista vuokrataan ruotsalaisomistuksessa olevalle Indiska-ketjulle. Indiska saa runsaat 300 neliötä toimitilaa kahteen kerrokseen.
Sopimus edellyttää muutoksia kauppahallissa. Indiska saa hallin katutason lähes kokonaan käyttöönsä ja nykyään katutasossa toimivat elintarvikeputkat siirtyvät puoli kerrosta ylemmäksi hallin perälle. Pienkauppiaan maksavat tilastaan vuokraa n. 33 euroa neliöltä.

Indiska
Kluuvin kauppakaeskusken www-sivulla todetaan, että ” Indiska on elämäntapa. Indiskan valikoima on sekoitus muotia, kauneudenhoitoa ja sisustusta itämaisin maustein.”
Indiska herättää voimakkaita tunteita väitetyn lapsityövoiman käytön vuoksi. Monet ovat kieltäytyneet ostamasta mitään Indiskasta juuri lapsityövoimasyytösten vuoksi.

Ihmisoikeudet työelämään
Lähempänä Suomea kampanjaa eettisemmän vaatekaupan puolesta käydään Ruotsissa: Rena kläder -kampanja käynnistyi muutama vuosi sitten.
Lindex hyväksyi Ruotsissa ensimmäisenä eettiset toimintasäännöt itselleen. Perässä seurasivat Hennes & Mauritz, KappAhl ja Indiska.
Eettisiä toimintasääntöjä on erilaisia, mutta vaatekampanjassa ne sisältävät oikeuden järjestäytyä ammatillisesti, kieltävät lapsi- ja pakkotyön ja sellaiset työsopimukset, joilla työantaja kiertää työ- ja muuta lainsäädäntöä. Ne kieltävät myös syrjinnän, määrittävät maksimityö- ja ylityöajan sekä perustarpeisiin riittävän vähimmäispalkan.
Ohjeiden kohdat palautuvat yleisiin kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin ja Kansainvälisen työjärjestön ILO:n sopimuksiin. Niihin perustuu myös Social Accountability SA 8000 -standardi, joka Keskolla on.
Vaatekampanja tähtää omaan valvontamalliin. Siinä yritykset, ay-liike ja kansalaisjärjestöt muodostavat yhdessä riippumattoman valvontaelimen, joka voi olla esimerkiksi säätiö. Säätiö sertifioi ja palkkaa valvonnan suorittavat tarkastajat, jotka raportoivat säätiölle, eivät yrityksille. Mallia vasta kokeillaan.

Vaatekampanjan kriteerit
• Pakkotyön kielto
• Syrjintäsuoja
• Lapsityön kielto
• Järjestäytymisvapaus ja oikeus työehtosopimuksiin
• Elämiseen riittävä palkka
• Viikkotyöaika: ei yli 48 tuntia. Vähintään yksi vapaapäivä. Ylityö on vapaaehtoista, ja siitä on saatava erityiskorvaus.
• Työympäristön on oltava turvallinen ja terveellinen
• Työsuhteissa tulee pyrkiä sopimuksiin, joilla työnantaja ei välty noudattamasta työlainsäädäntöä

Vihreä Lanka

Nähtäväksi jää
Tapasin noin puoli vuotta sitten vanhan tuttavani, joka on toiminut YK:n eri tehtävissä Pakistanissa yli kaksikymmentä vuotta. Puhuimme hänen kanssaan myös eurooppalaisten omistamasta vaateteollisuudesta. Tuttavani vaikutti melko happamalta aiheen suhteeen. Kun kysyin syytä, sanoi tuttavani että länsimaiset toimittajat osaavat kirjoittaa aiheesta vain nyyhkytarinoita tai skandaalijuttuja ja molemmat ovat väärin.

-Ainoa oikea tapa tarkastella asiaa on tarkastella, mitä oli ennen tehtaan tuloa paikkakunnalle ja mitä on sen jälkeen. Monessa tapauksessa intialainen tai pakistanilainen saa länsimaisten omistamassa tehtaassa puolta parempaa palkkaa kuin paikallisten omistamassa tehtaasa. Ja saadakseen hyvää työvoimaa on paikallisenkin nostettava palkkoja, sanoi tuttuni.

Vaikutin ehkä hieman yllättyneeltä. Tuttavani valisti minua vielä sanomalla, että jos olet aikaisemmin syönyt yhden aterian päivässä ja nyt syöt kaksi, on muutos merkittävä. Kaikista suurin merkitys paremmin palkatulla työllä on kuitenkin ketjuuntumisen kannalta, valisti tuttavani.

Ketjuuntuminen tarkoittaa sitä, että rahaa säästetään myös perheen jäsenille ja hankitaan esimerkiksi polkupyörä tai katukeittiö eli pata ja kolmijalka sekä pieni pöytä. Näin työn siunaus koituu koko perheen tai suvun hyväksi.

-Tietysti intialainen tai pakistanilainen yrittäjä voi olla yhtä ahne kuin suomalainen optiomiljönääri, mutta levittämällä oikeata tietoa asiat muuttuvat hitaasti parempaan suuntaan.
Tuttavani lisäsi vielä että ainoa oikea tapa on ostaa tuotteita ja muistaa kysyä, että ovatko
tuotteet valmistettu lapsityövoimalla. Tieto kuluttajan mielipietistä leviää kyllä eteenpäin, sanoi tuttavani.
Joka tapauksessa kotikaupungin kauppahallin tulevaisuus on turvattu kymmeneksi vuodeksi. Nähtäväksi jää miten kaupunkilaiset ottavat uudistukset vastaan.

Reilu kauppa
Reilu kauppa ja EU
Eko ostaja
Ei niin reilua
Lisätietoja

Tapio Parkkari

maanantaina, huhtikuuta 26, 2004

14 suurta
Ilta-Sanomat julkaisi viime lauantain Plussa-liitteessä hauskan jutun 70 vuoden takaa. Jutun mukaan eräs pariisilainen viikkolehti järjesti äskettäin mielenkiintoisen kiertokyselyn. Kiertokyselyn aiheena oli joukko huomattuja henkilöitä nimittäin Lenin, Poincaré, Sarah Bernhardt, Blériot, polkupyöräilijä Pélissier, Rodin, Chevalier,Bergson, Jaurés, Trotski, Anatole France ym.
Henkilöitä kysyttiin ns. tavallisilta ihmisiltä. Lehden mukaan vastaukset olivat ällistyttäviä; Freudia esimerkiksi pidettiin belgialaisena säveltäjänä jne. mutta jokainen tiesi kuka Pélissier oli.
Varioin kyselyä ja valitsin 14 tunnettua suomalaista. Kuinka monta niistä tunnet ja tiedät hänestä jotain? Voit halutessasi vastata kommentteihin. Voit tietysti myös kokeilla taitojasi ranskalaisen viikkolehden henkilöihin.

Kari Cantell
Hella Vuolijoki
Maiju Gebhard
Jaakko Juteini
Aimo Lahti
Algot Untola
Matti Jurva
Anselm Iso-Hollo
Antti Hammarberg
Gunnar Bärlund
Rolf Nevanlinna
Oskari Tokoi
Jalmari Ruokokoski
Eric Magnus Campbell Tigerstedt

Halutessasi voit vastata sivun komentteihin.

Tapio Parkkari

sunnuntai, huhtikuuta 25, 2004

Tätä luen juuri nyt
Olen hieman tympääntynyt säveltäjäelämäkertoihin. Ne antavat kohteestaan epärelistisen kuvan. Ainoa löytämäni poikkeus on Wolfgang Hildesheimerin Mozart elämäkerta. Kirjoittaja tiedostaa työnsä mahdottomuuden, mutta yrittää siitä huolimatta:
Mozartin suuruutta ei tosin voi mitata, mutta sen vaikutus on havaittavissa: sen tuottamat, määrältää musertavat tulkinnat tarjoavat havainnollisen esimerkin ikuisesti epäonnistumaan tuomitusta yrityksestä välittää yhden ihmisen elämäntyön kaikkivoittava valtavuus, päästä tulkinnan keinoin sen ainutlaatuisen ominaislaadun jäljille, tutkaillen sen salaisuuuksia, kirjoittaa Hildesheimen nöyrästi teoksen esipuheessa.
Wolfgag Hildesheimer onnistuu mahdottomaksi asettamassaan tehtävässä erinomaisesti. Mozartin peruukin alta paljastuu aito kärsivä, ristiriitainen ja epätavallinen ihminen. Erityisen ansiokasta teoksessa on kaihtelematon ote muiden kirjoittajien hyssyttelemiin asioihin. Näitä ovat ennenkaikkea Mozartin ja hänen äitinsä kirjeenvaihdon alatyyyliset tekstit.
Mozart teoksen antia ovat myös kirjoittajan yleisety oivallukset, KIrjoitaja ei vain tyydy kirjaamaan sitä, mikä on kirjattu satoja keretoja, hän on myös löytänyt uutta ja tulkitsee vanhaa tuoreella tavalla. Mozart elämäkerran ansioksi voi lukea myös lukuisat laajat yleistykset ja hienot pienet oivallukset. Hildesheimerin Mozart elämäkerta ei ole pikaruokaa. Teos avatuu vain hitaasti pureskellen.

Mozart: Wolfgaang Hildesheimer
Suomentaneet Seppo ja Päivi Heikinheimo
Kustannusosakeyhtiö Otava 2002

Tapio Parkkari

perjantaina, huhtikuuta 23, 2004

Kotona työskentelevälle vaimon vapaapäivä viikolla merkitsee aina rutiinien katkeamista. Niin kuin nyt tänään. Vaimo ilmoitti aamulla kello seitsemältä, että tänään siivotaan kämppä. Se merkitsi seuraavia asioita: 1. Neljän hengen vuodevaatteet pesuun, kuivausrumpuun ja mankeliin. 2. Matot ulos ja tamppaukseen, harjaukseen ja tuuletukseen. 3. Lattiat imuroidaan ja pyyhitään kostealla rätillä. 4. Sängynalustat erityissiivoukseen. 5. Pesu- ja kylpytilat pestään ja desinfioidaan. 6. Roskikset tyhjennetään ja pestään 7. Vuodevaatteet vaihdetaan. 8. Tavarat otetaan kaapeista ja järjestetään uudelleen samaan järjestykseen. Jäikö jotain kertomatta? Työ alkoi tasan kello kahdeksalta ja päättyoi tasan kello 14.00. Ei edes lakisääteistä kahvitaukoa. Tämä kaikki tapahtuu kolme kertaa vuodessa, joten se menee jo rutiinilla. Pienempiä siivousjamboreita ei kannata edes laskea. Minun tehtäväkseni jäin vielä hankkia viikonlopun ostokset, valmistella pientä puutarhaplänttiä kevätkuntoon ja huoltaa polkupyörät. Kaksi jälkimmäistä jää illansuuhun. Että tällainen päivä tänään.

Tapio Parkkari

torstaina, huhtikuuta 22, 2004

Kevät pidättelee itseään nyt aivan selvästi. Sen näkee vaikkapa siitä, että maan tasalla olevan parvekkeemme edessä olevat krookukset eivät ole suostuneet avautumaan. Sen sijaan lämpimän seinustan edessä olevat krookukset kukkivat täyttä päätä. Avannolla kevään tulo näkyy siinä, että mitään avantoa ei enää ole olemassa. Jään reuna on vetäytynyt muutaman kymmenen metrin päähän ja osa kaupunginselästä on jo täysin vapaana. En muistanut aamulla katsoa lämpömittariin, mutta haistelu parvekkeella kertoi, että aamun pyörälenkille on paras varautua pitkillä kalsareilla ja hansikkailla. Varotoimi oli aivan oikeaan osunut. Nyt iltapäivällä auringossa on lämmin mutta varjossa on jo kylmä. Iltapäivällä tapasin paikkakunnan kuulun sääennustajan. Hän povasi kylmää vappua.
-Heti vapun jälkeen alkaa lämmin jakso mutta Juhannus on taas kylmä. Syksy tulee tävä vuonna aikaisin, sanoi sääprofeetta. Profeetan maineen tämä jo iäkäs mies on saanut siitä, että hänen ennustuksensa ovat osuneet keskimääräistä useammin oikeaan. Tämä on siis hänen oma tulkintansa.

Tapio Parkkari

keskiviikkona, huhtikuuta 21, 2004

Toothing eli toottailu tai tuuttailu on seksiviestien lähettämistä bluetooth-tekniikalla tuntemattomalle joukolle ihmisiä lähietäisyydelle esimerkiksi aamubussissa tai junassa.

Jos seminaari alkaa kyllästyttää ja sinulla on bluetooth varustettu puhelin tai PDA-laite, voit ryhtyä toottailemaan tai tuuttailemaan. Toothing tarkoittaa bluetooth kantaman kautta välitettyjä tuntemattomille vastaanottajille lähetettyjä seksiviestejä, treffitarjouksia, tekstejä ja kuvia.

Kovaa vauhtia maailmalla yleistyvä virtuaalileikki on jo aiheuttanut harmaita hiuksia seminaarien ja konserttien järjestäjille. Innokkaimmat tuuttailijat ovat ehtineet kehitellä erilaisia tekniikoita ja lajin sanasto (englanninkilinen) on kehittymässä kovaa vauhtia. Suomenkielistä sanastoa ei ole olemassa, ei ainakaan vielä. Myös tuuttailusoftia on kehitteillä. Toottailu on niin kova ja kuuma juttu, että jopa ns. arvovaltaiset tietokonealan lehdet ja korkean profiilin tietotoimistot ja uutispalvelut ovat kertoneet asiasta. Netissä on mm. Aloittelijan käsikirja toottailuun

Toothing
"Toothing" is a new craze where strangers on trains, buses, in bars and even supermarkets hook up for illicit meetings using messages sent via the latest in phone technology.
"Toothing is a form of anonymous sex with strangers -- usually on some form of transport or enclosed area such as a conference or training seminar," says the "Beginner's Guide To Toothing" on a Web site dedicated to the pursuit.
It is made possible by Bluetooth technology which allows users to send phone contacts, pictures and messages to other Bluetooth-enabled equipment over a range of about 10 metres (yards).
Users discovered they could send anonymous messages to people they didn't know with Bluetooth equipment, spawning a craze dubbed "bluejacking".

Wired News
Aloittelijan käsikirja

Hakusanalla toothing löydät netistä nopeasti lajityyppiin vihkiytyneitä sivustoja mm. Toothing Blogin, ilmeisesti ensimmäisen laatuaan. Blogin kautta pääsee nopeasti kiinni tuuttailun resursseihin: A blog all about Toothing - finding partners for sex using bluetooth mobile phones.

Toothing Blog
Hyvä resurssi on myös thesocialsoftware weblog:
Katso myös toothing forum:

Toottailu tai tuuttailu
Toottailu tarjoaa mahdollisuuden kirjoitella rumia ja etsiä seksipartneria anonyymisti ja randomaize-periaatteella. Toki pienessä seurassa paljastumisen mahdollisuus on suuri, mutta se voi olla myös tarkoitus. Erittäin suuren ilon lajityyppi tarjoaa niille, jotka tyytyvät seurustelemaan nyrkkikyllikin tai simosormen kanssa.

Hurjimmissa netissä olevissa fantasioissa tuuttailija on piiloutunut junan veskiin, mistä lähettelee ilosanomaansa muiden junassa matkustajien laitteisiin. Ilmiö herättää välittömästi teekkarimaisia visioita salatuuttalijoista, jotka ryhtyvät terrorisoimaan arvokkaan konferenssin työrauhaa. Samalla hetkellä kun konferenssin osanottajat lähettävät yhteystietonsa trendikkäästi toistensa laitteisiin, salatuuttailija lähettää myös oman viestinsä: kaikki proletaarit yhtykää.

Toothing ei ole ainoa urbaanileikki, joka on syntynyt uuden teknologian surauksena. Maailman metropoleissa on levinnyt uudenlainen sokkotreffi- tai rusettiluisteluleikki. Leikki perustuu siihen, että lähetät tuntemattomalle joukolle tai tuntemattomalle viestin, jonka mukaan tapaatte jossakin, vaikkapa marketin lastenosastolla. Tunnisteena on tietysti bluetooth-varustettu puhelin tai PDA laite.

Tuuttailusta saattaa tietysti myös kehittyä todellinen riesa. Ja mitä tapahtuu kun ns. markkinaraossa työskentelevät ottavat tuuttailun osaksi markkinointiaan. Senkin näyttää aika. Kysymys on aikuisten uudentyyppisestä pariutumisrituaalista.
Ei varmaankaan kestä pitkään ennen kuin ilmiöstä tehdään ensimmäinen gradu ja väikkäri.
Ilmiön rinnalle on syntynyt ns. Bluesnarfing tai Bluejacking eli bluetooth-laitteiden turva-aukkoja hyväksi käyttävä hakkerointi. Taitava hakkeri pystyy imaisemaan vieraasta laitteesta osoitekirjan, kuvia ja muuta dataa.

"If you were a paedophile, you could stand outside a playground and pick up addresses on the children's phones."
Varoittaa asiasta kertova englantilaisen The Mirrorin nettiversion kohujuttu:

The Mirror

Myös näkökulma-foorumilla on mielenkiintoinen keskustelun avaus asiasta.
Näkökulma

Tapio Parkkari

tiistaina, huhtikuuta 20, 2004

Kotikaupungissa on noussut kohu 12-16 vuotiaiden lasten ryyppäämisestä ja riehumisesta lähiön koulun pihalla viikonloppuisin. Koulun vahtimestarin mukaan koulun pihalla riehuu kolmisenkymmentä nuorta. -Pihalle tullaan reppu täynnä olutta ja pullot rikotaan pihalle juonnin jälkeen. Kaikki mahdollinen rikotaan ja töhritään.
Yksi koulun opettajista pöyristyi kun näki nuoren rullaluistelemassa koulun tasakatolla. Koulun rehtorin mukaan kaikki irtopenkit ja leikkivälineet on jouduttu säilömään varastoon. Kaikki osapuolet ovat sitä mieltä että jotain täytyy tehdä. Syy sepissä, vaan ei sysissä Syyksi nuorison huonoon käyttäytymiseen on sanottu nuorille sopivan kokoontumispaikan puutteen. Se on vain yksi syy, eikä pidä edes täysin paikkaansa. Toinen paljon painavampi syy on siinä, että vanhemmat suhtautuvat välinpitämättömästi jälkikasvunsa tekemisiin. Tästä asiasta ei kuitenkaan haluta puhua suoraan. Vanhempien syyllistämistä kartetaan, Sen sijaan asialle manataan poliisia. Nyt kun asiasta on tullut julkinen, on muutama vanhempi ilmoittautunut vapaaehtoiseksi valvojaksi muutaman kerran illassa viikonlopun aikana.
Tiilitalossa asuu onneton perhe
Yleisen käsityksen mukaan koulun pihalla aikaansa viettävät ja ryypiskelevät lapset ovat n,s hyvistä perheistä. Suomalaiseen tapaan tämä tarkoittaa sitä, että lasten perheet asuvat hulppeissa omakotitaloissa. Alueella on myös kovanrahan kerrostaloasuntoja ja kunnallisia vuokra-asuntoja mutta mitkään havainnot eivät tue käsitystä, että häirikkönuoret olisivat esim. kunnallisissa vuokra-asunnoissa asuvista perheistä. Jakauma on tasainen. Asuntoalue nousi paikoilleen kovan julkisuuden saattelemana 80-luvun aikana. Asuntoalueesta piti tulla todellinen suomalainen unelma. Ulkoisilta puitteilta ja talojen julkisivua tuijotellen näin onkin.
Mutta tiilitaloissa asuu onnettomia perheitä. Syyksi on sanottu mm. talojen rakentamisen aiheuttamaa velkaa, joka pakottaa perheen isät ja äidit työskentelemään yli kohtuurajojen. Aikaa ei enää riittänyt/riitä lapsille ja vanhempien keskinainenkin yhteydenpito on väsymyksestä ja huolista johtue jäänyt vähäiseksi. Hyviä syitä kaikki. Lasten valvontaa ja kasvatusta ei kuitenkaan voi sysätä viranomaisille. Vanhemmat ovat edelleenkin ensisijaisesti vastuussa lapsistaan. On syytä esittää naivi kysymys: miksi lasten on kokoonnuttava koulun pihalla kun alueella on kodeissa tilaa isollekin nuorisojoukolle viettää aikaansa vanhempien valvovan silmän alla? Vai onko syy juuri tässä? Pelätään parketin menevän pilalle? Kissa on nyt nostettu pöydälle. On mielenkiintoista nähdä mitä jatkossa tapahtuu.

Tapio Parkkari

lauantaina, huhtikuuta 17, 2004

Ilta-Sanomat kertoi 17.4, että Espooseen nousee mormonitemppeli, missä annetaan ns. sijaiskasteita. Tarkoituksena on kastaa kaikki vainajat mormonikirkon taivaaseen vainajien omaisilta lupaa kysymättä. Pystyäkseen tekemään sijaiskasteita tarvitaan sukututkimustietoja. Mormonit ovatkin kuvanneet suomalaiset kirkonkirjat vv. 1947-48 ja vielä tämänkin jälkeen.

Tietokoneiden ja käyttöjärjestelmien yhdenmukaistuessa 1980-luvulta alkaen on myös sukututkimuskäyttöön suunniteltujen ohjelmistojen käytettävyys parantunut ratkaisevasti.

Mormonien kehittämä GEDCOM-standardi on yhdenmukaistanut tutkimusohjelmistojen käyttämää tietoa ja mahdollistanut tiedonsiirron ohjelmien välillä. GEDCOM-standardiin liittyvä yksinkertainen malli on tavalla tai toisella huomioitu useimmissa sukututkimusohjelmistoissa.

Näin useimmilla sukututkimusohjelmilla tehty tutkimustyö on siirrettävissä suoraan mormonikirkon tietokantoihin ja näin myös tapaahtuu. Kirkko jopa levittää ilmaisia sukututkimusohjelmia harrastelijoiden käyttöön. Missään vaiheessa ei ohjelman lataajalle kerrota että kerätyt tiedot tulevat MAP-kirkon sakraalikäyttöön. Näin viaton sukututkija auttaa mormonikirkkoa pyhässä tehtävässään pelastamaan sieluja mormonitaivaaseen.

Kommunisti- ja terroristijahtia
Vaikka vainajalle tai tämän sukulaisille ei olisikaan merkitystä kuolleiden sielujen pelastamisessa, on mormonikirkon sukututkimustiedoille toki muutakin käyttöä. Tai ainakin oli vielä 1970-luvulla, kertovat amerikkalaiset lähteet. Aina kylmän sodan päättymiseen asti Yhdysvaltain tiedusteluviranomaiset olivat erittäin kiinnostuneita esimerkiksi Neuvosto-Karjalassa syntyneiden sukuhaaroista Suomessa.

Logiikka oli tietysti se, että kommunistivaltiossa syntyneen ovat automaattisesti kommunisteja. Kun tällaisiin tietoihin yhdistetään lähetyssaarnaajien ihmisten kodeista tekemät lähetysraportit, ollaankin jo varsinaisen tiedustelutiedon äärellä. MAP-kirkko on kiivaasti kiistänyt tämänkaltaiset spekulaatiot. Tosiasia on kuitenkin, että yksi kirkon merkittävistä johtajista Neal A. Maxwell oli aktiiviurallaan myös CIA:n palveluksessa.

Neal A. Maxwell
Neal A. Maxwell. s. 6.7.1926 Salt Lake City, Utah asetettu 23.7.1981 (MAP-kirkko) , oli suuri vaikuttaja mormonikirkon sisällä. Hän oli myös Okinavan sankari ja amerikkalainen patriootti. Maxwell kapusi korkealle CIA:n hierarkiassa. Hän toimi mm. järjestön apulaispäällikkönä. Maxwell oli konservatiivi, joka kohosi vaikuttavan kymmenikön joukkoon myös mormonikirkossa. Osasyy saattoi olla siinä. että hänen vaimonsa oli mormonikirkon elävän profeetan serkku. Eräiden lähteiden mukaan Maxwell vaikutti myös siihen että ns. Ellis Islandin emigrantti-tiedot saatettiin mormonikirkon käyttöön.

Tulevaisuuden tutkijoiden ratkaistavaksi jää, oliko kysymyksessä pelkästään kirkon teologiaa palveleva asia. Vai etsittiinkö näistäkin tiedoista mahdollisia vasemmistolaisia ja kommunisteja ja nyt myös terroristeja. Se ainakin tiedetään että USA:n hallitus tuki Ellis Island hanketta.

Ellis Island suomeksi
Ellis Island

MAP-kirkkolla on oma sukututkimussivusto, joka antaa tietoja kirkon sukututkimustoiminnasta ja ohjeita sekä neuvoja esittelee kirkon käyttämän sukututkimusohjelman.
Family Search

Tapio Parkkari

torstaina, huhtikuuta 15, 2004

Perhe ja kotitalous on sitä vahvempi ja vapaampi
tekemään erilaisia valintoja, mitä enemmän osaamista
perheen jäsenillä yhdessä on.
Hilkka Pietilä

Meillä on lähikauppa ihanteellisen lähellä. Tarvitsee vain kävellä kadun ylitse. Lähikauppa on verrattain hyvin varustettu mutta hintatasoltaan kalliimpi kuin prismat ja citymarketit. Tästä syystä lähikauppa toimii perheessämme lähinnä täydentävänä kauppana. Lähikaupassa tulee käytyä useita kertoja päivässä. Aina puuttuu jotain pientä. Peruselintarvikkeet ostamme yleensä tarjousten perusteella marketeista. Kotitalouden budjetin hallinta ei olisi muutoin mahdollista.

Chipsejä ja limua
Lähikaupan kassajonossa on mukava tarkkailla muiden ostoksia ja vertailla niitä omaan ostoskoriin. Kysymyksessä ei ole kateus, eikä edes uteliaisuus, vaan ideologia. Siis mitä? Perheemme ideologiana on valmistaa ruoka alusta alkaen kotona aina kun se vain on mahdollista. Lähikaupan kassajonossa huomaa, että kuulumme vähemmistöön. Varsinkin nuoret ihmiset täyttävät ostoskorinsa chipseillä, metripizzalla, fanipaloilla ja limulla. Kassalle saattaa rynnätä myös nuori ja kiireinen äiti lapsensa kanssa ja vilkaisu ostoskoriin kertoo että siellä ei ole ainuttakaan peruselintarvikkeeksi luokiteltavaa tuotetta. Kerran jopa eräs nuori äiti selitti kassaneidille ostoskorista sisältöä kiireellä.

Tätä ruokatekstiä pohtiessani törmäsin netissä Hilkka Pietilän erinomaiseen artikkeliin Kotitaloudet, vastavoima markkinavoimille. Artikkelissa luonnostelaan terävästi kotitalouksien ja markkinavoimien keskeiset kipupisteet:

-Markkinaideologia tähtää siihen, että kaikki kodeissa aiemmin tehdyt työt ja tavarat vaihdetaan markkinoilta ostettuihin. Uskotaan - ja uskotellaan meille kaikille - että kaikki mikä ennen on tuotettu kotona, voidaan korvata tavaroilla ja palveluksilla, joita kaupalliset yritykset työntävät markkinoille ja pystyvät tuottamaan paljon tehokkaammin. Tämän ideologian perimmäinen ajatus on, että kaikki työnteko ja osaaminen häviää kodeista ja yksityiselämästä ja siirtyy työ- ja tavaramarkkinoille, kirjoitaa Pietilä.

Pietilän mukaan ihmisistä tulee täysin riippuvaisia markkinoista, pelkkiä avuttomia ja voimattomia hoidokkeja omassa elämässään, jotka eivät kykene vaikuttamaan sen enempää oman elämänsä kuin markkinoidenkaan kulkuun. Heistä tulee vähitellen vain markkinoiden käyttövoimaa. Työväenliike puhui ensin työnorjista, sitten palkkaorjista ja nyt meidän on pidettävä varamme, että meistä ei tehdä markkinoiden orjia.
Vastavoimaksi Pietilä nostaa kotitalousideologian.

-Kotitalous-ideologia" lähtee ihmisen itseisarvosta ja integriteetistä, omatoimisuudesta, osaamisesta ja itsenäisyydestä. Sen mukaan tuotannon ja työn tarkoitus on palvella ihmisten oleellisia - henkisiä ja aineellisia - tarpeita ja huolehtia ihmisen ja perheen terveydestä ja hyvinvoinnista. Muuta tarkoitusta ei tuotantoelämällä ja kaupalla voi olla, eikä muuta oikeutusta.

Hilkka Pietilän artikkeli

Pietilän artikkelissa on monta tasoa, joista tässä poimin vain arkipäivän taitojen hallitsemisen, joka on edellytys oman elämänsä hallitsemiseen. Näitä taitoja ovat mm. perheen talouden suunnittelu, ajan hallinta ja käsillä tekeminen. Yksi keskeisiä käsillä tekemisen taitoja on ruoan valmistaminen kotona.

-Kotitalous-ideologiaan kuuluu nimenomaan käden taitojen oppiminen ja kehittäminen joka käänteessä, sillä ilman niitä ei pärjätä. Käsien taidoista on kiinni, miten työt keittiössä onnistuvat tai miten osaa huoltaa, korjata ja kohentaa omaa kotiaan. Miten pystyy käytännössä toteuttamaan monia mielensä toiveita ja ideoita, tiivistää Pietilä.

Mukana arjessa
Perheessämme on 13 ja 15 vuotiaat poika ja tyttö. Lapset pyrimme saamaan mukaan yhteiseen tekemiseen. Varsinkin vaimo korostaa ruoan valmistuksessa perusraaka-aineita, joista ruoka valmistetaan. Lapset ovat varhaislapsuudestaan oppineet, että kala tule tule purkista, vaan merestä tai järvestä ja että liha tulee navetasta tai laitumelta.

Aivan näin siloista elämä ei tietenkään ole. Joskus annamme periksi ja tilaamme pizzan tai laitamme iltahyväksi tonnikalamurskeella täytettyjä uunivoileipiä tai kaupan lihapullia ja pussiperunamuusia. Perusajatuksena on kuitenkin aina tuo Hilkka Pietilän hienostitiivistämä ajatus, että tuotannon ja työn tarkoitus on palvella ihmisten oleellisia - henkisiä
aineellisia - tarpeita ja huolehtia ihmisen ja perheen terveydestä ja hyvinvoinnistä.

Tapio Parkkari

sunnuntai, huhtikuuta 11, 2004

Parlez Moi d´Amour
Kiirastorstaina ajattelin toimia itse omana pääsiäispupunani ja munin levyhyllyyni kolme cd:levyä. Levyt löysin Anttilan halpakorista. Maksoin niistä 2.99 euroa kappaleelta. Kysymyksessä on Juliette Grecon, Edit Piafin ja Charles Aznavourin kokoelma cd:t. Mistään huippukokoelmasta ei ole kysymys.

Kimurantti suhde
Suhteeni musiikkiin on kimurantti. Suurin osa omistamistani äänilevyistä on klassista musiikkia, joka on sävelletty parisataa vuotta ennen syntymääni ja muistakin suurin osa on valmistunut ennen syntymääni.
Äänilevy ei ole minulle pelkkää musiikkia. Äänilevy on aikakone, jonka avulla pystyn matkustamaan menneisyyteen. Aivan tuskatonta tämä matkanteko ei ole. Oikean vireen synnyttäminen on edellyttänyt lukuisten kirjojen lukemista ja elokuvien katsomista.

Charles Baudelaire, joka ensimmäisenä ihmisenä loi kaupunkien kurjuudesta runoutta, on hyvä matkaopas mutta sitä on myös Andre Gide.
Urbaanin chansonin ymmärtämiselle on eduksi jos tuntee Henry Millerin Pariisin aikaisen tuotannon. Muita matkaoppaita ovat tietysti Anais Nin ja Ernest Hemingway sekä F. Scott Fitzgerald. Ehkä eniten aikamatkalla on auttanut unkarilaissyntyinen valokuvaaja Brassai (Gyula Halász), jonka kuvasarja Paris du nuit iskee suoraan palleaan. Brassain kuvat ja Edith Piafin laulujen sanat ovat minulle katujen chansonin sielunmaisema.

Flâneur,
Ranskan kielessä on sana flâneur, flanööri. Sillä tarkoitetaan kaduilla, kahviloissa, puistonpenkeillä ja terasseilla aikaansa viettävää boheemia, joka jatkaa loputonta vaellustaan ja etsimistään, ihmisvilinästä piittaamatta, vain löytääkseen uusia elämyksiä. Flâneur saa tyydytyksensä muiden elämäniloa tarkkailemalla.

Flâneur on myös herkkävaistoinen tirkistelijä, joka etsii ympäristöstään merkkejä dekatentistä vaistojen ohjaamasta elämästä. Flâneur on aina lämminsydäminen myötäeläjä mutta hän on myös asiantuntija suhteessa tarkkailtavaan kohteeseen. Sana on peräisin Charles Baudelairelta mutta syvimmän merkityksen sille on antanut Walter Benjamin.

Benjamin analysoi flanööri-käsitettä osana suurkaupungin tuottamaa aisteja kiihottavaa elämyksiä. Sanan sivumerkityksiä ovat haaveksija, kulkuri, maleksija ja vetelehtijä. Oscar Wilde keksi sanalle vielä yhden merkityksen, dandy. Sanan ruotsinkieliseksi synonyymiksi on tarjottu sanaa dagdrivare.
En ole varma siitä onko tulkinta oikea. Ruotsinkielisessä kirjallisuudessa dagdrivare oli viime vuosisadan alun välinpitämätön ja kyllästynyt sivustaseuraaja, jopa itsemurhaa hautova pessimisti. Ranskalainen Flâneur ei tätä koskaan ollut.
Näiden viime vuosisadan alkupuolen flanöörien kotikatu oli tietysti Montparnasse ja sen monet legendaariset kahvilat - La Rotonde, Le Dome, Le Coupole ja Le Select. Tästä kuvataiteilijoiden, kirjailijoiden, tanssijoiden, näyttelijöiden, huorien, sutenöörien, rikollisten ja legioonalaisten sekä merimiesten maailmasta kertovat koskettavimman ranskankieliset katujen chansonit.

Jos sinua kiinnostaa aikamatka urbaanin chansonin sielunmaisemaan, kirjoita Googlen hakukenttään vaikkapa seuraavaa: Paris du nuit photography brassai

Äänilevy on
Bibliofiilituttavani Henkka sanoi kerran, että vanha kirja tuoksuu paitsi paperille ja kluutille, myös ihmisille jotka ovat sen lukeneet. Erään toisen kerran Henkka sanoi, että pitäessään vanhaa kirjaa käsissään, hän tietää millaisesta kodista se on peräisin.
Suhtaudun äänitteisiin hieman samalla tavalla. Suuret taiteilijat ja säveltäjät hyllyssäni pönkittävät egoani. Tietoisuus siitä että minulla on hyllyssäni suurten säveltäjien ja suurten viihdetaiteilijoiden teoksia, saa minut tuntemaan olevani osa yhteistä kulttuuriperintöämme.
Levyhyllyni levyjen selkämykset ovat virstanpylväitä musiikillisessa kasvussani mutta myös hienovaraisia vihjeitä siitä, mitä ajattelen maailman menosta. Myös itse fyysinen äänilevy on tärkeä. Saan esteettistä tyydytystä hilaamalla äänilevyjä.

Greco, Piaf ja Aznavour
Ellei miehelle sano - tai annan hänen ymmärtää –
että hän on jumala, hän kuihtuu ja kuolee pois.
- Juliette Greco

Monet muistavat Juliette Grecon ikimuistoisasta Jean Cocteaun elokuvasta
ORFEUS (1949) ja Jean Renoirin elokuvasta Elena ja miehet (Elena et les hommes, 1956).

Mutta elokuvauraakin tärkeämpi on hänen uransa laulelmien esittäjänä. Juliette Greco on yksi
ranskalaisen kulttuurin suurista ikoneista. Sartre on kuvannut Grecon ääntä "säestykseksi
miljoonalle runolle".

Grécon ura sai alkunsa vuonna 1949 hänen esiintyessään "Le boeuf sur le Toit'ssa". Ensimmäisen siglensä "Je suis comme je suis" (Mä oon mikä oon) hän levytti vuonna 1952. Ensimmäisen Amerikan matkansa Juliette Gréco teki seuraavana vuonna. USA:ssa hän esiintyi mm. kuuluisassa "April in Paris" -showssa. Tieto menestyksestä kiiri Ranskaan ja Juliette Grecosta tuli suosittu laulaja myös kotimaassaan. ,

Viisikymmenluvun puolivälissä Gréco palasi Yhdysvaltoihin viisikymmentäluvun puolivälissä ja työskenteli Hollywoodissa mm. John Hustonin ja Orson Wellesin kanssa. Kymmenen vuotta myöhemmin hän kuului Ranskan tunnetuimpien artistien joukkoon! Anttilan halpakorista löytyneen cd-levyn parhaisiin paloihin kuuluvat mm. klassikot Les Feuilles mortes (Kuolleet lehdet) ja Sous le ciel de Paris (Pariisin taivaan alla).

Hommage à Piaf

Piaf, (Edith Giovanna Gassion, 19.12.1915-1963 Pariisi) on suurin ranskalaisista naislaulajista. Hänen tarinansa on niin tuttu, että siihen on tässä yhteydessä turha palata. Piafista kiinnostuneiden kannatta lukea hänen sisarpuolensa Simone Berteaut`n kirjoittama elämäkerta Piaf, Jumalani kuinka olen elänyt!

Äiti
(säv. Charles Aznavour, Suom. Tuula Valkama, 1965)
Kun maailmalla samoaa
sua kenties joku rakastaa
Pois lähdet, tyhjyys palajaa
On rakkaus äidin totta ainoastaan

Charles Aznavour:

Chanson-musiikin ranskalainen kestosuosikki Charles Aznavour (79) ja "salsan kuningas" Ricky Martin (32) tulevat esiintymään samalla albumilla vielä tämän vuoden aikana, kertoo nettiuutiset.
Kyseessä on Aznavourin uusi albumi, jonka vierailijoina kuullaan useita kansainvälisesti tunnettuja nimiä. Martinin ohella esim. Stingia. Aznavour on Juliette Grecon ohella ainut suuri chansontähti, joka yhä heittää keikkaa.. Toukokuun 22. ovat vuorossa legendan 80. synttärit. Ne pidetään Pariisissa.

Aznavourin laskemattomista hiteistä suomalaiset muistavat ainakin Eilen kun mä tiennyt en, La Mama, She ja The Old Fashioned way, elokuvista Älkää ampuko pianistia ja Peltirumpu. Joku saattaa muistaa hänen englanniksi levyttämänsä sävelmät Yesterday When I was yong ja To my Daughter.
Aznavour on osa ranskalaisen laulun katkeamatonta perinnettä, jonka kiintopisteitä ovat olleet mm. Charles Trent, Toni Rossi, Frehel, Mistinguett, Jean Sablon, Yvete Gilbert ja Maurice Chevalier. Luetteloa pitäisi tietysti jatkaa nuoremmilla lauluntekijöillä, ja niillä jotka eivät nyt joukkoon mahtuneet, mutta ehkä joku toinen kerta.

Tapio Parkkari

keskiviikkona, huhtikuuta 07, 2004

Tapasin tänään aamulenkillä vanhan tuttavani, no, sanotaan häntä vaikka nyt Tuomakseksi. Tuomas on varsin kunnioitettava henkilö.

Hän on jatkuvan lievän psyyken lääkityksen varassa, mutta pystyy erinomaisesti hoitamaan itsensä ja asiansa. Tuomas on yksineläjä. Tuomas saa eläkettä noin 1000 euroa kuukaudessa, mikä riittäisi hyvin säästeliäästi eläen.
Tuomaksella on kuitenkin ongelma nimeltään pelihimo.

-Pelihimo on pahempi kuin viinanhimo, sanoo Tuomas. Kun pelihimo iskee, olet mennyttä miestä.

Tuomas saattaa pelata muutamassa minuutissa sata-kaksisataa eruoa pienestä eläkkeestään raveissa tai RAY:n pelipaikassa.

-Sille ei voi mitään. Tunnen itseni täysin tahdottomaksi. Olen ollut terapiassa, AA:ssa ja käynyt pitkiä keskusteluja muiden pelaajien kanssa. Mutta mikään ei auta. Nyt yritän rukousta, sanoi Tuomas.

Paljastus oli hätkähdyttävä, sillä olen oppinut tuntemaan Tuomaksen, jos ei nyt ateistina, niin epäilijänä ainakin.

-Yksi tuttu uskovainen soittaa aamuisin ja iltaisin ja kysyy, olenko ollut tänään pelaamatta. Tällä viikolla olen ollut pelaamatta kaksi päivää, selittää Tuomas kun olemme siirtyneet kahvikupposen ääreen. Käymme lävitse Tuomaksen pelihistoriaa. Samalla paljastuu vähitellen, miten monimutkaisesta asiasta on kysymys.

-Pelaaminen tuo jännitystä yksinäisen ihmisen elämään. Kysymys ei ole pelkästään pelin tuomasta jännityksestä, vaan myös toiveista. Pelatessaan näkee itsensä rikkaampana ja arvostetumpana kuin mitä on. Minulla ei ole koskaan ollut omaa rahaa. Kaikki on mennyt elämiseen ja vanhuksen hoitamiseen, sanoo monta vuotta omaishoitajana toiminut Tuomas.

Nyt vanhus on kuollut mutta se ei ole tuonut Tuomakselle vapautusta. Niukka talous on sitonut hänet kaupungin laidalla sijaitsevaan asuntoon ja polkupyörään. Pelaamisen rinnalla vaihtelua Tuomaksen elämään tuo kirjoittaminen. Tuomas seuraa joitakin asioita hyvin asiantuntevasti ja kirjoitaa niistä useisiin lehtiin.
-Saan ansaita 200 euroa kirjoitgtamalla, mutta se menee heti pelaamiseen. Nyt yritän tätä vihonviimeista keinoa, rukousta.

Mitä muuta voin tehdä kuin toivottaa onnea. Jos tapanani olisi lukea iltarukous, niin liittäisin ilman muuta siihen mukaan Tuomaksen.

Tapio Parkkari

tiistaina, huhtikuuta 06, 2004

Nyt sen oikein huomaa
Että kevät on tullut. Kauppatorille ilmestyi tänään kahvikoju. Se on aina ollut pettämätön kevään merkki. Kevään merkki on myös lakaisuautot, jotka harjaavat hiekoitushiekan ja soran pois. Tänä keväänä tämä tapahtui ensimmäisen kerran pari viikkoa aikataulusta edellä. Siitä kiitos kaupungin virkamiehille.

Kevääntulo näkyy myös muuttolintujen saapumisessa. Eilen bongattiin kaupunginlahdaella kaksi joutsenta ja ensimmäiset kurkiaurat on myös jo nähty kaupunginlahden pohjukassa.
Pienkerrostalomme nurmikkoalueelle on ilmestynyt pieniä vihreitä suippolakkeja. Niiden alta paljastuu kuuukauden sisällä ilmeisesti krookuksia. Kevään tulon näkee siitäkin että koulun asvalttipiha on kuiva ja koriskenttä kaikuu iltaisin poikasten huudoista.
Elämä virtaa voimakkaana. PIkkulinnut laulavat puiston puissa ja sorsat pitävät soidinmenojaan. Moni kiireinen kaupunkilainen ei tätä huomaa, mutta ne joilla on silmää luonnontapahtumille nauttivat nyt täysin sydämin.

Tapio Parkkari

maanantaina, huhtikuuta 05, 2004

Suurin suomalaianen huijaus

-Tiesitkö, että noin 300 miljoonalla mummon markalla on saatu kaksi maanviljelijää kasvattamaan strutseja, kysyi tuttavani Henkka eilen avantouimaseuran lauteilla. Lauteilla ei juuri sillä hetkellä ollut muita uimareita.

Kumarruin kiinnostuneena Henkkaa kohti, sillä hänellä on yleensä persoonallinen näkemys maailman menosta.

-No se on pikkuraha kuittasi Henkka ja kohotti päätään tavalla, mistä tiesin että nyt tulee se varsinainen sivallus.

-Nyt puhutaan asvalttikartellista ja poliisitalojen rakentamisesta filunkipeiillä. Mutta se on pieni rikos verrattuna siihen, mikä tapahtuu joka päivä eu-rahoilla, TE-keskusten junailemana ja elinkeinopiirien suosiollisella avustuksella. Huijauksen nimi on maaseutuelinkeinon kehittämisprojekti, sanoi Henkka ruskeat silmät välkkyen.

-Mitä, miten, yritin kysyä?

-Annas kun kerron, sanoi Henkka ja heilautti kättään.

-Ensin tarvitaan idea, sen jälkeen haetaan rahaa ja kun rahaa on saatu, valitaan projektisihteeri tutusta porukasta ja pari sukulaista, siis apulaista. Projekti on vähintään kolmivuotinen.

-Sen jälkeen on saatava vielä joku maanviljelijä tai pari mukaan. Ajatellaan vaikka että projektin nimi on voikukkasilakka-projekti.

-Voikukkasilakka?

-Ei sillä projektin aiheella niin väliä ole. Ryhdytään kokeilemaan ja koekeittämään. Tilataan purkit ja purnukat ja niihin oikein taiteilijan tekemät etiketit, painetaan brochyyri liitupaperille ja järjestetään muutama lehdistötilaisuus, osallistutaan parille messuille ja maatalousnäyttelyyn ja jaetaan ilmaisia näytteitä.

Kun projektiaika on mennyt umpeen arkistoidaan materiaali. Ei kukaan asioita ymmärtävä edes kuvittele, että joku ryhtyy joskus valmistamaan voikukkasilakkaa mutta tilaaja saa paljon arkistoitavaa sekä raportoitavaa ja varmistaa näin tulevan budjettinsa.

-Suomessa on uhrattu satoja miljoonia erilaisiin nollahankkeisiin. Vai oletko joskus ostanut marketista puolukkaolutta, tyrnikakkua tai tilannut ravintolassa Kalastuksen päivän voittaneita kalaruokia. Mihin ovat kadonneet satojen hankkeiden ja kilpailujen aikana synnytetyt fantasiatuotteet ja fantasia-ideat?

-Kuinka monta matkailuideaa, joihin kukaan ei usko ja jotka eivät ole koskaan toteutuneet, on vedetty lävitse esimerkiksi Pohjoismaiden ministeriöneuvoston rahoilla, kysyi Henkka ääntään madaltaen.

Kurki projekti
-Me esimerkiksi voisimme anoa Intereg III rahaa yli rajat ylittävää kurki-projektia varten. Minä voisin toimia projektisihteerinä ja sinä tutkimusjohtajana, yllätti Henkka.

-Yli rajat?

-Niin kurkihan lentää rajojen ylitse. Se on varmasti riittävä peruste. Haetaan rahaa kurjenlihan taloudellista hyödyntämistä varten. Oikea paikka hakea on Merenkurkun neuvosto. Se on paikka joka on rahoittanut eniten nollahankkeita tähänkin mennessä. Kirjoitetaan hakemus ruotsiksi.

-Luodaan osaprojekteja, joissa simuloidaan kurjenlihan suoramyyntiä, ravintolakäyttöä, purkittamista ja pakastamista sekä savustamista että hiillostamista.

-Laaditaan korea Kurki Meny liitupaperille: Lämmin- tai kylmäsavustettua kurjenrintaa, suoyrteissä haudutettua kurkea, marinoituja kurkifileitä, Kurkea a´la Söderfjärden ja niin poispäin.

-Osaprojekteina voisi olla vaikkapa Suuri Kansallinen Kurkiviikko Pohjanmaalla Söderfjärdetissä joskus elokuussa. Sen nimenä voisi olla vaikka Sata Kurkea. Tärkeätä on, että syntyy paljon paperia, sanoi Henkka.

Keskustelu katkesi kun lauteilla tuli pari eläkeläisrouvaa, mutta jatkui heti kun rouvat olivat poistuneet avantoon.

-Sundomin kyläraitin varrella olisi lähes joka pihassa kurkijuhlat: lyhtyjä pelimannimusiikkia, käsitöitä, böcklinkiä, maalahden limppua. Projektirahaa löytyisi varmasti.innostui Henkka.

-Olet ajatellut homman melko pitkälle. Yksi kysymys vain askarruttaa, sanoin, mutta voiko kurjenlihaa syödä?

-Hekka katsoi minua kuin vähä-älyistä.

-Näkee selvästi että et ole ymmärtänyt sanaakaan siitä, mitä sanoin. Se ei ole intereg-projektissa oleellinen kysymys. Oleellinen kysymys on, että projekti viedään kunnialla lävitse ja syntyy dokumentteja joiden perusteella rahan jakaja voi hakea uutta rahaa. sanoi Henkka.

Tapio Parkkari

perjantaina, huhtikuuta 02, 2004

Onko Rita Luodiko Ilta-Sanomien Rita Tainola?

Juniori ja Isosisko väittelivät kiivaasti siitä, keitä tuttuja henkilöitä potter-kirjojen henkilöt muistuttavat. Harvinaisen moni tuntui muistuttavan opettajia tai naapureita. Sitten Juniori yllätti ja kysyi minulta, mikä pottereiden henkilö muistuttaa eniten, jotain tietämääsi tai tuntemaasi henkilöä.
Ennen kuin olin ehtinyt kontrolloida sanomisiani huikkasin, että Rita Luodiko on ilmiselvästi Ilta-Sanomien Rita Tainola.

Muistan kuin eilisen päivän, kun ensimmäisen kerran jouduin kosketusetäisyydelle Rita T:n kanssa. Siitä on nyt yli 20 vuotta. Ritalla oli yllään leopardikuvioinen puku ja kainalossaan krokotiilinnahkainen -niin luulen- laukku. Rita seisoi varpaillani ja työnsi samaan aikaan terävällä kyynärpäällä mahaani. Kokemuksen jälkeen en ole enää pyrkinyt kosketusetäisyydelle Tainolaan.

Rita oli raivoisaan, sillä häntä ei oltu hyväksytty kutsuvieraiden joukkoon. Kutsuttuna oli Ruotsin kuningashuoneen ehkä kaikkien aikojen suosituin jäsen, Prinssi Bertil.

Rowling ja Rita Luodiko
Rowling on eräässä haastattelussaan vastannut hieman arvoituksellisesti Rita Luodikosta:

” Onko Harry Potterin suuri suosio muuttanut juonenkulkua millään tavalla?
JK: Ei, ei yhtään. Minulta on kysytty mm., tuliko Rita Luodiko tarkoituksella kuvioihin, mutta tosi asiassa hänet oli suunniteltu jo kauan sitten. Tosin luulen nauttineeni hänen kirjoittamisesta enemmän kuin jos en olisi tavannut niin suurta määrää toimittajia!

Rowligin haastattelu
Harry Potter Fanit
Suomennos
JFA

On siis täysin mahdollista, että Rita Luodiko eli englantilaisittain Rita Skeeter, on parodia jostakin J.K.Rowligin hyvin tuntemasta toimittajasta. Ritan luonteenpiirteet taas antavat aiheen olettaa, että Rowlingin ja Skeeterin suhteessa on hankausta.

Ritasta ei tykätä
Rita Luodiko, Rita Skeeter, Rita Slita, Rita Rivejern, Rita Kimmkorn tai Rita Pulpers, vain muutamia esimerkkejä mainitakseni, on yksi pottereiden vihatumpia henkilöhahmoja. Hänet on mm. murhattu suomalaisessa faninovellissa.

Joku innokas potterfani voisi tehdä vaikkapa tutkimuksen siitä, onko Rita Skeeterin käännösnimillä jotain yhteyttä todelliseen elämään. Eli onko nimen taustalla esimerkiksi sikäläinen juorutäti tyyliin Rita Tainola.

Kuka muistuttaa ketä?
Netin pottersivujen mukaan kirjojen useille henkilöhahmoille on löytynyt ”todellinen” esimerkki. Viimeisin lienee Kalkaros. Kysymys on hauskasta ilmiöstä, jonka me suomalaiset tunnemme luutnantti Koskela-ilmiönä. Kun viimeksi talvisodan syttymispäivänä haastateltiin veteraaneja siitä millainen oli hyvä esimies, niin eräskin jermu vastasi, että hän muistuttaa luutnantti Koskelaa.

Niille, jotka eivät yllä olevaa ymmärrä, kerrotaan että luutnantti Koskela on yksi Väinö Linnan romaanin Tuntematon sotilas romaanihenkilöistä.

Juuri näin hyvä kirjallisuus toimii. Se ruokkii mielikuvitusta, siitä tulee osa ihmisen arkea. Vain harvalle kirjailijalle on suotu tällainen ikuinen elämä. Tulevaisuus näyttää kuuluuko J.K.Rowling heidän joukkoonsa.

Rowlingin luomat hatmot esiintyvät tuhansissa piirroksissa ja kymmenissätuhansissa faninovelleissa netin pottersivuilla. Jopa Dobby on saanaut oman laulun. Se lauletaan Bob Dylanin The Times They Are A-Changing sanoilla:

Dobbyn laulu
Rita Skeeter
Rita
Henkilöitä useilla kielillä

Kirjoita kommentteihin oma mielipiteesi
siitä, keitä tunnettuja suomalaisia potterhamot muistutavat!

Tapio Parkkari

torstaina, huhtikuuta 01, 2004

Kasvua odottaessa
Asumme pienkerrostalon ensimmäisessä kerroksessa. Olohuoneestamme aukeaa ovi maan tasalla olevalle parvekkeelle. Parvekkeen edessä on runsaan metrin levyinen maakaistale, jonka takana on tuoksuvattuja.
Tänään huomasimme, että vattujen juurelle oli ilmestynyt pieni vihreä kasvin alku. Vielä tässä vaiheessa emme pysty tunnistamaan kasvia. Alku on tällä hetkellä noin sentin mittainen. Jään lähdöstä on kulunut vain kaksi päivää.

Jäätä on vieläkin noin puolentoista metrin päässä. Varsinkin lapaset kuhisevat uteliaisuutta mutta pieni viherpää kiinnostaa myös meitä aikuisia. Mikä mahtaa olla nimeltään tämä kevään pioneeri? Se selvinnee viimeistään parin viikon kuluessa.

Tapio Parkkari

Pikalinkit

tiistaina, huhtikuuta 27, 2004

maanantaina, huhtikuuta 26, 2004

sunnuntai, huhtikuuta 25, 2004

perjantaina, huhtikuuta 23, 2004

torstaina, huhtikuuta 22, 2004

keskiviikkona, huhtikuuta 21, 2004

tiistaina, huhtikuuta 20, 2004

lauantaina, huhtikuuta 17, 2004

torstaina, huhtikuuta 15, 2004

sunnuntai, huhtikuuta 11, 2004

keskiviikkona, huhtikuuta 07, 2004

tiistaina, huhtikuuta 06, 2004

maanantaina, huhtikuuta 05, 2004

perjantaina, huhtikuuta 02, 2004

torstaina, huhtikuuta 01, 2004