Alanin Veppiloki

Kirjoita osoiteriville ainoastaan: clik.to/veppiloki

 



Pikalinkit

Sirkesalon muistokirja
Tatskat ja lävärit
Google hacking
Nettikalenterit
Bushin rukoustiimi
Uhreilta varastetaan
Tsunami linkit
Katastrofin aikataulu
Tsunami videot
Vakoile naapureitasi
Suomalaiset foorumit
"Olga" vaanii verkossa
Phishingiä vastaan
Phishing huijaukset

  • Muista s-postilla!

  •  

     

    >




    Eka viesti 05.03.2004

    Homeland Security Advisory

    This page is powered by Blogger. Isn't yours?


    sunnuntaina, huhtikuuta 11, 2004




    Parlez Moi d´Amour

    Kiirastorstaina ajattelin toimia itse omana pääsiäispupunani ja munin levyhyllyyni kolme cd:levyä. Levyt löysin Anttilan halpakorista. Maksoin niistä 2.99 euroa kappaleelta. Kysymyksessä on Juliette Grecon, Edit Piafin ja Charles Aznavourin kokoelma cd:t. Mistään huippukokoelmasta ei ole kysymys.


    Kimurantti suhde
    Suhteeni musiikkiin on kimurantti. Suurin osa omistamistani äänilevyistä on klassista musiikkia, joka on sävelletty parisataa vuotta ennen syntymääni ja muistakin suurin osa on valmistunut ennen syntymääni.
    Äänilevy ei ole minulle pelkkää musiikkia. Äänilevy on aikakone, jonka avulla pystyn matkustamaan menneisyyteen. Aivan tuskatonta tämä matkanteko ei ole. Oikean vireen synnyttäminen on edellyttänyt lukuisten kirjojen lukemista ja elokuvien katsomista.

    Charles Baudelaire, joka ensimmäisenä ihmisenä loi kaupunkien kurjuudesta runoutta, on hyvä matkaopas mutta sitä on myös Andre Gide.
    Urbaanin chansonin ymmärtämiselle on eduksi jos tuntee Henry Millerin Pariisin aikaisen tuotannon. Muita matkaoppaita ovat tietysti Anais Nin ja Ernest Hemingway sekä F. Scott Fitzgerald. Ehkä eniten aikamatkalla on auttanut unkarilaissyntyinen valokuvaaja Brassai (Gyula Halász), jonka kuvasarja Paris du nuit iskee suoraan palleaan. Brassain kuvat ja Edith Piafin laulujen sanat ovat minulle katujen chansonin sielunmaisema.


    Flâneur,
    Ranskan kielessä on sana flâneur, flanööri. Sillä tarkoitetaan kaduilla, kahviloissa, puistonpenkeillä ja terasseilla aikaansa viettävää boheemia, joka jatkaa loputonta vaellustaan ja etsimistään, ihmisvilinästä piittaamatta, vain löytääkseen uusia elämyksiä. Flâneur saa tyydytyksensä muiden elämäniloa tarkkailemalla.

    Flâneur on myös herkkävaistoinen tirkistelijä, joka etsii ympäristöstään merkkejä dekatentistä vaistojen ohjaamasta elämästä. Flâneur on aina lämminsydäminen myötäeläjä mutta hän on myös asiantuntija suhteessa tarkkailtavaan kohteeseen. Sana on peräisin Charles Baudelairelta mutta syvimmän merkityksen sille on antanut Walter Benjamin.

    Benjamin analysoi flanööri-käsitettä osana suurkaupungin tuottamaa aisteja kiihottavaa elämyksiä. Sanan sivumerkityksiä ovat haaveksija, kulkuri, maleksija ja vetelehtijä. Oscar Wilde keksi sanalle vielä yhden merkityksen, dandy. Sanan ruotsinkieliseksi synonyymiksi on tarjottu sanaa dagdrivare.
    En ole varma siitä onko tulkinta oikea. Ruotsinkielisessä kirjallisuudessa dagdrivare oli viime vuosisadan alun välinpitämätön ja kyllästynyt sivustaseuraaja, jopa itsemurhaa hautova pessimisti. Ranskalainen Flâneur ei tätä koskaan ollut.
    Näiden viime vuosisadan alkupuolen flanöörien kotikatu oli tietysti Montparnasse ja sen monet legendaariset kahvilat - La Rotonde, Le Dome, Le Coupole ja Le Select. Tästä kuvataiteilijoiden, kirjailijoiden, tanssijoiden, näyttelijöiden, huorien, sutenöörien, rikollisten ja legioonalaisten sekä merimiesten maailmasta kertovat koskettavimman ranskankieliset katujen chansonit.

    Jos sinua kiinnostaa aikamatka urbaanin chansonin sielunmaisemaan, kirjoita Googlen hakukenttään vaikkapa seuraavaa: Paris du nuit photography brassai

    Äänilevy on
    Bibliofiilituttavani Henkka sanoi kerran, että vanha kirja tuoksuu paitsi paperille ja kluutille, myös ihmisille jotka ovat sen lukeneet. Erään toisen kerran Henkka sanoi, että pitäessään vanhaa kirjaa käsissään, hän tietää millaisesta kodista se on peräisin.
    Suhtaudun äänitteisiin hieman samalla tavalla. Suuret taiteilijat ja säveltäjät hyllyssäni pönkittävät egoani. Tietoisuus siitä että minulla on hyllyssäni suurten säveltäjien ja suurten viihdetaiteilijoiden teoksia, saa minut tuntemaan olevani osa yhteistä kulttuuriperintöämme.
    Levyhyllyni levyjen selkämykset ovat virstanpylväitä musiikillisessa kasvussani mutta myös hienovaraisia vihjeitä siitä, mitä ajattelen maailman menosta. Myös itse fyysinen äänilevy on tärkeä. Saan esteettistä tyydytystä hilaamalla äänilevyjä.




    Greco, Piaf ja Aznavour
    Ellei miehelle sano - tai annan hänen ymmärtää –
    että hän on jumala, hän kuihtuu ja kuolee pois.
    - Juliette Greco

    Monet muistavat Juliette Grecon ikimuistoisasta Jean Cocteaun elokuvasta
    ORFEUS (1949) ja Jean Renoirin elokuvasta Elena ja miehet (Elena et les hommes, 1956).

    Mutta elokuvauraakin tärkeämpi on hänen uransa laulelmien esittäjänä. Juliette Greco on yksi
    ranskalaisen kulttuurin suurista ikoneista. Sartre on kuvannut Grecon ääntä "säestykseksi
    miljoonalle runolle".

    Grécon ura sai alkunsa vuonna 1949 hänen esiintyessään "Le boeuf sur le Toit'ssa". Ensimmäisen siglensä "Je suis comme je suis" (Mä oon mikä oon) hän levytti vuonna 1952. Ensimmäisen Amerikan matkansa Juliette Gréco teki seuraavana vuonna. USA:ssa hän esiintyi mm. kuuluisassa "April in Paris" -showssa. Tieto menestyksestä kiiri Ranskaan ja Juliette Grecosta tuli suosittu laulaja myös kotimaassaan. ,

    Viisikymmenluvun puolivälissä Gréco palasi Yhdysvaltoihin viisikymmentäluvun puolivälissä ja työskenteli Hollywoodissa mm. John Hustonin ja Orson Wellesin kanssa. Kymmenen vuotta myöhemmin hän kuului Ranskan tunnetuimpien artistien joukkoon! Anttilan halpakorista löytyneen cd-levyn parhaisiin paloihin kuuluvat mm. klassikot Les Feuilles mortes (Kuolleet lehdet) ja Sous le ciel de Paris (Pariisin taivaan alla).




    Hommage à Piaf

    Piaf, (Edith Giovanna Gassion, 19.12.1915-1963 Pariisi) on suurin ranskalaisista naislaulajista. Hänen tarinansa on niin tuttu, että siihen on tässä yhteydessä turha palata. Piafista kiinnostuneiden kannatta lukea hänen sisarpuolensa Simone Berteaut`n kirjoittama elämäkerta Piaf, Jumalani kuinka olen elänyt!





    Äiti
    (säv. Charles Aznavour, Suom. Tuula Valkama, 1965)
    Kun maailmalla samoaa
    sua kenties joku rakastaa
    Pois lähdet, tyhjyys palajaa
    On rakkaus äidin totta ainoastaan




    Charles Aznavour:

    Chanson-musiikin ranskalainen kestosuosikki Charles Aznavour (79) ja "salsan kuningas" Ricky Martin (32) tulevat esiintymään samalla albumilla vielä tämän vuoden aikana, kertoo nettiuutiset.
    Kyseessä on Aznavourin uusi albumi, jonka vierailijoina kuullaan useita kansainvälisesti tunnettuja nimiä. Martinin ohella esim. Stingia. Aznavour on Juliette Grecon ohella ainut suuri chansontähti, joka yhä heittää keikkaa.. Toukokuun 22. ovat vuorossa legendan 80. synttärit. Ne pidetään Pariisissa.




    Aznavourin laskemattomista hiteistä suomalaiset muistavat ainakin Eilen kun mä tiennyt en, La Mama, She ja The Old Fashioned way, elokuvista Älkää ampuko pianistia ja Peltirumpu. Joku saattaa muistaa hänen englanniksi levyttämänsä sävelmät Yesterday When I was yong ja To my Daughter.
    Aznavour on osa ranskalaisen laulun katkeamatonta perinnettä, jonka kiintopisteitä ovat olleet mm. Charles Trent, Toni Rossi, Frehel, Mistinguett, Jean Sablon, Yvete Gilbert ja Maurice Chevalier. Luetteloa pitäisi tietysti jatkaa nuoremmilla lauluntekijöillä, ja niillä jotka eivät nyt joukkoon mahtuneet, mutta ehkä joku toinen kerta.





    |