---

keskiviikkona, kesäkuuta 09, 2004

---

Kukka-Täti

Aamupäivällä Kukka-Täti tuli vastaan ala-aulassa. Täti oli tavallistakin tuohkeamman näköinen ja tarttui peräti käsivarteen kiinni.

-Tierätkös mitä Rouva Moppi sanoi vähän aikaa sitten?

-No, mitä?

-Sanoi että talon vesilasku nousee kun vettä päästetään maahan. Se tarkoitti mun kukkien kastelua pihalla. Piruvieköön siellä on muutama pelakuu, lobelia, orvokki ja verenpisara. Ne ei ny tartte kun finkeporillisen vettä päivässä. Mä sanoinkin sille mahdollisimman makeesti, että viälä kauheampaa on kuunnella kun joku seisoo suihkussa tunnin ja antaa veden virrata täysillä. Se sulki heti suunsa. Ymmärsi tietty mitä mä tarkoitin. Se kun puljaa ittiänsä vedellä joskus tuntitolkulla. Ei tuollanen käppänä sellasta vesimäärää tartte.

Yritin rauhoitella Kukka-Tätiä sanomalla, että kukat tuo kauneutta pihaan ja niiden katselu rauhoittaa ehkä noin pitkällä juoksulla.

-Siiihen mäkin uskon, sanoi Kukka-Täti.

Esimerkki vaikuttaa
Vaimo ja Kukka-Täti ovat pienkerrostalon multasormet. Molempien tätien vaikutus on nyt ulottunut myös kerroksiin. Jopa Virkaneiti on hankkinut parvekkeelleen ristikun ja kaksi kukkalaatikkoa, tiesi Vaimo kertoa. Joku on myös nostanut muutaman amppelin tuulettumaan pyykkitelineeseen. Ympäristö alkaa vähitellen komistua. Rauhoittaako se ketään, onkin jo eri asia.

Tapio Parkkari

|

---

tiistaina, kesäkuuta 08, 2004

---

Elämää pienkerrostalossa

Pienkerrostalomme karaktäärit alkavat nyt vuoden asumisen jälkeen vähitellen selkiintyä. Varsinkin lasten selvänäköisyys on hätkähdyttävän suoraviivainen. Noudatan tässä Juniorin (13 v.) ja Neidin (15 v.) luomaa typologiaa. Talomme merkittävimmät hahmot ovat Rouva Moppi, Rouva Hompsu, Kukka-Täti ja Sekopäätäti.

Rouva Moppi on tietysti jatkuvasti siivoamassa niin omia kuin yhteisiäkin tiloja, Rouva Hompsu jättää jälkensä siivoamatta ja Kukka-Täti on jatkuvasti parvekkeella kastelemassa kukkiaan tai sitten kastelukannu kädessä huljuttamassa vedella pihanperän muutamaa pelakuuta.

Sekopäätäti on talon kiukkugeneraattori. Hän saattaa suutuspäissään tulla yhteiseen pesutupaa ja keskeyttää meneillään olevan pesun ja heittää vieraat pyykin lattialle vain sen vuoksi että joku on erehtynyt pesemään hänen vuorollaan. Pienen hetken päästä Sekopäätäti huomaa, että on itse erehtynyt päivästä.

Kissatäti kauhistuttaa
Kuvittelimme pitkään että talomme tätigalleria sisältää jo kaikki perustyypit, mutta erehdyimme. Meistä seuraava pienkerrostalo on peilikuva omastamme. Päivänä muutamana ilmestyi naapuritalosta pihallemme Kissatäti kahden hihnassa olleen kattinsa kanssa. Täti marssi suoraan lasten hiekkalaatikolle ja antoi kattiensa kusasta lasten leikkikalujen sekaan. Se oli liikaa pihalla juuri sillä hetkellä olleelle Kukka-Tädille.

-Annoikko kattiesi kusta lasten hiekkalaatikkoon, huusi Kukka-Täti.
-Annoin, sanoi Kissatäti kylmän rauhallisesti.
-Asukkos tässä talossa, yritti Kukka-Täti.
-Kyllästiedät missä mä asun, sanoi Kissatäti.
-Kyllä oot hävytön ihminen.

Äänet olivat sen verran kimeitä, että parvekkeille alkoi ilmestyä päitä ja aremmat kurkkivat kartiinien raoista. Lopulta kollektiivinen tuijotus ajoi Kissatädin omalle puolelleen. Isännöitsijä lupasi huokaisten puuattua asiaan. Seuraavana päivänä tuli Kukka-Täti pihalla vastaan silmät päässä seisoen.

-Tierätkös mitä se saakelin kissamuija nyt tekee?
-Mistä minä se tietäisin.
-Sillä on kaukoputki!
-Kaukoputki?
-Just niin. Tuu kattomaan. Ota roskapussi ja tavataan roskakatoksessa piänen hetken kuluttua.

Näin teimme. Roskakatoksesta näkyi selvästi että naapuritalon toisessa kerroksessa asuva Kissatäti oli pystyttänyt parvekkeelleen kaukoputken. Vanhana lintumiehenä huomasin heti, että kaukoputki ei ollut tarkoitettu tähtiä varten.

-Mä ilmoitan poliisille, sanoi lähes kokonaan kontrollinsa menettänyt Kukka-Täti.
-Ei se auta. Jokainen saa kattella ympäristöään millaisella teleskoopilla tahtoo, sanoin.

Kukka-Täti ei oikein uskonut ja sanoi menevansä ottamaan nitron.

Tässä vaiheessa ollaan nyt. Torstaina on talokokous. Valitettavasti en pääse kokoukseen mutta kuulen sen kulusta varmasti perjantaina ellei jo peräti kokouksen jälkeen. Elämä pienkerrostalossa ei olekaan niin tylsää kuin kuvittelin.

Tapio Parkkari

|

---

tiistaina, kesäkuuta 01, 2004

---

Kesä yllätti
Huomaan kauhukseni, että en ole päivittänyt tätä sivua aikoihin. Kevät, työkiireet ja pienet pihatyöt ovat pitäneet poissa päätteen ääreltä. Aurinko määrää myös jatkossa miten usein tänne tulee jotain naputeltua. Juuri nyt on suurin huoli siitä, miten lobeliat, krassit, verenpisarat ja pihanperälle istutetut kultapiiskut ja varjoon istutetut saniaiset menestyvät.
Laiskasti pyrin myös seuraamaan mitä kuukuu Michael Moorelle ja miten amerikkalaiset vaihtoehtoblogit jatkavat kasvuaan. Edessä saattaa olla ensi marraskuussa melkoinen näytelmä.

EU ja minä

Olen tähän päivään saakka osallistunut tunnollisesti kaikkiaan vaaleihin täysi-ikäiseksi tulemiseni jälkeen. Nyt harkitsen ensimmäisen kerran tietoista siirtymistä nukku ien puolueeseen. Minut on kypsyttänyt lopullisesti kaksi asiaa: julkkisehdokaat ja eu-edustajien sikamaiset palkkiot ja olematon moraali palkkojen ja palkkioiden suhteen.
Tämä riittänee selitykseksi,

Tapio Parkkari

|