Alanin Veppiloki

Kirjoita osoiteriville ainoastaan: clik.to/veppiloki

 



Pikalinkit

Sirkesalon muistokirja
Tatskat ja lävärit
Google hacking
Nettikalenterit
Bushin rukoustiimi
Uhreilta varastetaan
Tsunami linkit
Katastrofin aikataulu
Tsunami videot
Vakoile naapureitasi
Suomalaiset foorumit
"Olga" vaanii verkossa
Phishingiä vastaan
Phishing huijaukset

  • Muista s-postilla!

  •  

     

    >




    Eka viesti 05.03.2004

    Homeland Security Advisory

    This page is powered by Blogger. Isn't yours?


    tiistaina, kesäkuuta 08, 2004


    Elämää pienkerrostalossa

    Pienkerrostalomme karaktäärit alkavat nyt vuoden asumisen jälkeen vähitellen selkiintyä. Varsinkin lasten selvänäköisyys on hätkähdyttävän suoraviivainen. Noudatan tässä Juniorin (13 v.) ja Neidin (15 v.) luomaa typologiaa. Talomme merkittävimmät hahmot ovat Rouva Moppi, Rouva Hompsu, Kukka-Täti ja Sekopäätäti.

    Rouva Moppi on tietysti jatkuvasti siivoamassa niin omia kuin yhteisiäkin tiloja, Rouva Hompsu jättää jälkensä siivoamatta ja Kukka-Täti on jatkuvasti parvekkeella kastelemassa kukkiaan tai sitten kastelukannu kädessä huljuttamassa vedella pihanperän muutamaa pelakuuta.

    Sekopäätäti on talon kiukkugeneraattori. Hän saattaa suutuspäissään tulla yhteiseen pesutupaa ja keskeyttää meneillään olevan pesun ja heittää vieraat pyykin lattialle vain sen vuoksi että joku on erehtynyt pesemään hänen vuorollaan. Pienen hetken päästä Sekopäätäti huomaa, että on itse erehtynyt päivästä.

    Kissatäti kauhistuttaa
    Kuvittelimme pitkään että talomme tätigalleria sisältää jo kaikki perustyypit, mutta erehdyimme. Meistä seuraava pienkerrostalo on peilikuva omastamme. Päivänä muutamana ilmestyi naapuritalosta pihallemme Kissatäti kahden hihnassa olleen kattinsa kanssa. Täti marssi suoraan lasten hiekkalaatikolle ja antoi kattiensa kusasta lasten leikkikalujen sekaan. Se oli liikaa pihalla juuri sillä hetkellä olleelle Kukka-Tädille.

    -Annoikko kattiesi kusta lasten hiekkalaatikkoon, huusi Kukka-Täti.
    -Annoin, sanoi Kissatäti kylmän rauhallisesti.
    -Asukkos tässä talossa, yritti Kukka-Täti.
    -Kyllästiedät missä mä asun, sanoi Kissatäti.
    -Kyllä oot hävytön ihminen.

    Äänet olivat sen verran kimeitä, että parvekkeille alkoi ilmestyä päitä ja aremmat kurkkivat kartiinien raoista. Lopulta kollektiivinen tuijotus ajoi Kissatädin omalle puolelleen. Isännöitsijä lupasi huokaisten puuattua asiaan. Seuraavana päivänä tuli Kukka-Täti pihalla vastaan silmät päässä seisoen.

    -Tierätkös mitä se saakelin kissamuija nyt tekee?
    -Mistä minä se tietäisin.
    -Sillä on kaukoputki!
    -Kaukoputki?
    -Just niin. Tuu kattomaan. Ota roskapussi ja tavataan roskakatoksessa piänen hetken kuluttua.

    Näin teimme. Roskakatoksesta näkyi selvästi että naapuritalon toisessa kerroksessa asuva Kissatäti oli pystyttänyt parvekkeelleen kaukoputken. Vanhana lintumiehenä huomasin heti, että kaukoputki ei ollut tarkoitettu tähtiä varten.

    -Mä ilmoitan poliisille, sanoi lähes kokonaan kontrollinsa menettänyt Kukka-Täti.
    -Ei se auta. Jokainen saa kattella ympäristöään millaisella teleskoopilla tahtoo, sanoin.

    Kukka-Täti ei oikein uskonut ja sanoi menevansä ottamaan nitron.

    Tässä vaiheessa ollaan nyt. Torstaina on talokokous. Valitettavasti en pääse kokoukseen mutta kuulen sen kulusta varmasti perjantaina ellei jo peräti kokouksen jälkeen. Elämä pienkerrostalossa ei olekaan niin tylsää kuin kuvittelin.




    |