---

keskiviikkona, kesäkuuta 09, 2004

---

Kukka-Täti

Aamupäivällä Kukka-Täti tuli vastaan ala-aulassa. Täti oli tavallistakin tuohkeamman näköinen ja tarttui peräti käsivarteen kiinni.

-Tierätkös mitä Rouva Moppi sanoi vähän aikaa sitten?

-No, mitä?

-Sanoi että talon vesilasku nousee kun vettä päästetään maahan. Se tarkoitti mun kukkien kastelua pihalla. Piruvieköön siellä on muutama pelakuu, lobelia, orvokki ja verenpisara. Ne ei ny tartte kun finkeporillisen vettä päivässä. Mä sanoinkin sille mahdollisimman makeesti, että viälä kauheampaa on kuunnella kun joku seisoo suihkussa tunnin ja antaa veden virrata täysillä. Se sulki heti suunsa. Ymmärsi tietty mitä mä tarkoitin. Se kun puljaa ittiänsä vedellä joskus tuntitolkulla. Ei tuollanen käppänä sellasta vesimäärää tartte.

Yritin rauhoitella Kukka-Tätiä sanomalla, että kukat tuo kauneutta pihaan ja niiden katselu rauhoittaa ehkä noin pitkällä juoksulla.

-Siiihen mäkin uskon, sanoi Kukka-Täti.

Esimerkki vaikuttaa
Vaimo ja Kukka-Täti ovat pienkerrostalon multasormet. Molempien tätien vaikutus on nyt ulottunut myös kerroksiin. Jopa Virkaneiti on hankkinut parvekkeelleen ristikun ja kaksi kukkalaatikkoa, tiesi Vaimo kertoa. Joku on myös nostanut muutaman amppelin tuulettumaan pyykkitelineeseen. Ympäristö alkaa vähitellen komistua. Rauhoittaako se ketään, onkin jo eri asia.

Tapio Parkkari

|