---

tiistaina, maaliskuuta 16, 2004

---

Eilen, liikeneuvottelun jälkeen, kokoonkutsuja kysyi joukon ainoalta daamilta, mitä tämä haluaisi syödä, mehevän pihvin vai salaattia? Rouva sanoi tyytyvänsä salaattiin. Herrasmiesten joukosta ei kuulunut napinaa.
Rouva halusi mennä kaupungin uusimpaan etniseen salaattiravintolaan, jota on kovasti kehuttu. Niinpä marssimme joukolla vasta avattuun salaattisyöttölään.

Ravintola oli sisustettu epämääräisen etniseen tyyliin. Pohdinkin mielessäni tulisiko paikkaa kutsua retroitalialaiseksi, pseudoitalaialaiseksi vai kvasikreikkalaiseksi.
Talon ruokavaihtoehdot ovat paniini tai salaattimixi. Valitsimme rouvan johdolla mixin. Mixi tarkoittaa sitä. että saat sormella näyttäen valita itsellesi sopivat ainekset.

Salaattihöttöä
Paikan omistaja kokosi nopeasti neljä pohjasta ylöspäin levenevää kippoa, joiden pohjalle hän asetti salaatinlehtiä niin, että ne ulottuivat noin puoleenväliin kippoa. Salaatinlehtien päälle tuli kiinankaalia, jotain oksia, joiden nimeä en tiedä, paprikarenkaista, mitä lieneekään, minimaissia, bambunversoja, lohkottua tomaattia ja päällimmäiseksi punaisia papuja ja mahdollisesti vielä jotain muuta.
Kun sitten pöytään päästyämme kokeilin haarukalla kippoa, huomasin että kipon pohjalla ei ollut muuta kuin ilmaa. Muu seurue oli kovin ihastunut annoksen kauniista ulkonäöstä ja mausteiden ja yrttien mausta. Seurakunta oli kovin hämmästynyt kun yritin sanoa, että suurin osa annoksesta on pelkkää selluloosahöttöä ja ilmaa.
En suhtaudu salaatteihin mitenkään kielteisesti. Teen niitä itsekin. Mutta aivan päinvastaisessa järjestyksessä kuin ko. ravintolassa. Salaatin lehdet kelpuutan korkeitaan leivän päälle, en kannattelemaan muuta salaattivärkkiä.
Kun poistuimme ravintolasta kadulle, huomasin että minulla oli kova nälkä. Tärkeään asiaan vedoten poistuin nurkan toiselle puolelle kahvilaan ja söin kinkkusämpylän.

Vaimo vain nauroi
Kun sitten kerroin kokemuksestani vaimolle, oli vaimolta lirahtaa housuihin. Ryökäle väitti, että kokemus oli minunkaltaiselle syöpölle aivan oikein. Vaimo tosin myönsi, että havaintoni astian täyttämisestä lähes pelkällä ilmalla oli aivan oikea. Se säästää materiaalia ja tuo katetta.
-Se opetettiin meille kylmäkkötunnilla lähes ensimmäisenä jo parikymmentä vuotta sitten, sanoi ravintolatyötäkin kokeillut vaimonpuoli.
Minua tuskin enää nähdään kyseisen ravintolan salaattikippojen äärellä.

Tapio Parkkari

|