---

lauantaina, maaliskuuta 20, 2004

---

Gastronomia tutkailee ihmisiä ja asioita lähettääkseen maasta toiseen kaiken tuntemisen arvoisen ja tekee taitavasti suunnitellusta juhla-ateriasta kuin maailmanympärimatkan, joka antaa tuulahduksen kaikkien maanosien antimista.

Maun fysiologia

Tämä kuuluisan gastronomin ja kirjailijan J. A. Brillat-Savarinin lausuma on täydellisesti ristiriidassa EU:ta monta vuotta palvelleen tuttavani havainnon kanssa, jonka mukaan ruoka erottaa ihmisiä paljon enemmän kuin uskonnot.

Totuus lienee jossakin välimaastossa.

Vain muutama päivä sitten kuulin marketin kassajonossa merkillisen keskustelun. Kaksi yli viisikymppistä rouvaa keskustelivat ulkomaankokemuksistaan. Toinen rouvista kertoi tuttavalleen että he olivat juuri palanneet kotiin etelästä.

-Oli mukava päästä takaisin kun Reino meinasi melkein kuolla, sanoi toinen.
--Mitä, sairastuiko Reino?
-Ei mutta pussiruoka loppui kesken ja Reinohan ei voi syödä paikallisia ruokia, sanoi rouva.

En sanonut mitään mutta ajattelin kyllä, että tuollaiset reinot voisivat hyvinkin kuolla, vaikka nälkään. Tultuani kauppakassien kanssa kotiin ryhdyin pohtimaan näitä reinoja ja huomasin, että minussakin on reinomaisia piirteitä. En esimerkiksi pidä maksasta, enkä munuaisista, en myöskään sisäelimistä.

Asiaa vielä pohdittuani lisäsin joukkoon valtamereltä, siis jodilta, maistuvat merielävät, mukaan lukien osterit ja simpukat. Vielä asiaa pohdittuani lisäin joukkoon koiranlihan, käärmeet ja erilaiset madot ja pienelävät.

Kielestä olin pitkään sitä mieltä, että en syö mitään, mikä on ollut jonkin eläimen suussa, kunnes maistoin aivan erinomaista kotimaista savustettua siankieltä. Asiaa sen kummemmin tutkimatta väitän, että ihminen syö myös silmillään ja nenällään. Lisäksi tulevat vielä puheen mukana kulkeneet mielikuvat.

Johtopäätös on väistämätön: kaikki mitä ihmiset syövät eripuolilla maapalloa ruoakseen, on syötävää. Eli mitä Brillat-Savarin taas sanoikaan: Gastronomia tutkailee ihmisiä ja asioita lähettääkseen maasta toiseen kaiken tuntemisen arvoisen

Minun on painettava pääni häpeästä suuren gastronomin Jean Anthelme Brillat-Savarinin (1722-1826) tekstin edessä.

Savarinin kirjoituksien taustalla kulkee myös ajatus ihmiskunnan yhteisistä pidoista runollisessa mielessä. Kukapa lopultakaan kieltäytyisi ihmiskunnan yhteisestä veljesateriasta, missä maistellaan ja ylistetään kaikkien maanosien antimia hyvän ja myönteisen ilmapiirin vallitessa.
Brillat-Savarinin on syytä muistaa myös lauseesta uuden ruokalajoin keksiminen tuottaa ihmiskunnalle suuremman onnen kuin uuden tähden löytäminen.

Näin pitkälle en ole päässyt, mutta ponnistelen kovasti.

Maun fysiologia
Gummerrus Oy Kirjapino
Jyväskylä 1988
Kustantaja: Koko Kansan Kirjakerho Oy

Tapio Parkkari

|