---

perjantaina, maaliskuuta 12, 2004

---

Avantouimaseuran lauteet ovat mainio paikka elämän tutkimiselle sammakkoperspektiivistä. Eilen lauteilla vallitsi unelias kevätpäivän tunnelma. Iltapäivän varhaisina tunteina paikalle oli tullut vain muutama vanhempi rouvashenkilö ja pari eläkeläismiestä.
Nämä vanhatrouvat ovat iloinen joukko elämänkokemusta omaavia naisihmisiä, jotka osaavat nauraa itselleen ja tarpeen niin vaatiessa myös muille. Olen ristinyt heidät mielessäni tupperwarelaisiksi. Nimitys johtuu siitä, että heillä tuntuu olevan vilkas sosiaalinen elämä ja runsaasti kotikäyntejä.
Eilen keskustelun aiheena olivat rypyt ja rypppyvoidekestit.. En ole koskaan kuullut keidenkään nauravan niin hersyvästi itselleen kuin nämä rouvat. Yhdelläkin ei kuulemma ole lainkaan ryppyjä, paitsi yksi jalkojen välissä. Toisen mielestä sekä suru että ilo tuovat kumpikin omat ryppynsä. Rypyt kaunistavat. Niistä voi laskea niin miehet, lapset kuin itkutkin. Rouvajoukon teeskentelemätön elämänilo on tarttuvaa laatua.

Vitsinkertoja
Eilen oli paikalla myös vitsinkertoja. Vitsinkertoja on entinen vakuutustarkastaja, nyt jo eläkkeellä. Hänen maneerejaan on kertoa joka päivä uusi juttu. Kertaakaan en ole kuullut hänen kertovan samaa juttua uudelleen, ei ainakaan samalle porukalle.
Pukuhuoneessa vitsinkertoja paljasti, että hän omaksui jo hyvin nuorena tämän tavan.
Hän kirjoitti aina uuden jutun muistikirjaan ja aamulla ennen töihin menoa etsi muistiinpanoista uuden jutun.
-Vitsit ja jutut olvatkin osa hänen imagoaan. Niistä ei ainakaan ole ollut haittaa niinkin vaikealla alalla kuin vakuutusala. Tämä vitsiveijari kertoi vielä, että hänellä on noin 600 juttua rotaatiossa. Säästeliäästi kertoen ne riittävät kahdeksi vuodeksi. Sen jälkeen kierroksen voi aloittaa alusta. Uusia juttuja ei kokoelmaan kuulemma juuri tule.

Ja sitten se päivän juttu:
Poika oli lähtenyt maalta kaupunkiin ja menestynytkin oikein mukavasti. Eukkoa ei vain ollut löytynyt. Kun pojan äiti sitten tuli käymään kylässä niin viimeisenä vierailupäivänä poika uskoutui äidilleen ja sanoi, että hänestä on tullut kaupungissa impotentti.
Äiti sitten kotiin palattuaan kiirehti kyläkauppaan ja kertoi innoissaan koolla olleelle väelle, että hänen poikansa pärjää oikein hyvin kaupungissa ja sitä paitsi hänestä on tullut impotentti.
Ajatella päivittelivät kyläläiset. Ja vielä kansakoulupohjalta.

Tapio Parkkari

|